Faktat

Suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin, kun tekijät tulevat toimeen työllään. Sanasto edustaa yli 17 000:ta kirjallisuuden tekijää.

Suomalaiset käyttävät ahkerasti kirjastoja

Pienestä väkiluvustamme huolimatta kirjastoja käytetään Suomessa paljon enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Kirjastolainojen määrä yltää vuosittain yli 80 miljoonaan. Koronarajoitusten vuoksi lainamäärissä oli vuosina 2020 ja 2021 pientä laskua, mutta 2022 ne palasivat entiselle tasolleen.

Kirjastot ovat suomalaisille rakkaita, ja kirjastolaitoksella on valtava merkitys myös sivistyksen ja lukutaidon edistäjänä ja ylläpitäjänä.

Lainauskorvausta maksetaan teosten kirjastolainaamisesta

Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus. Kirjallisuuden tekijä ei voi kieltää painettujen teostensa saattamista kirjastoihin yleisön lainattaviksi, mutta hänellä on oikeus korvaukseen, jota maksetaan lainausmäärän perusteella. Lainauskorvaus maksetaan valtion budjetista.

Lainauskorvauksen taso on arvonlisäveron kera 16,6 miljoonaa euroa: fyysisiä lainoja koskevaa määrärahaa tästä on 15,6 miljoonaa euroa (sis. alv 10 %), e-lainauskorvausta varten on varattu miljoona euroa (sis. alv 10 %). Lainauskorvaus on verotettavaa tuloa ja parantaa usein merkittävästi tekijän mahdollisuuksia elättää itsensä työllään. Lainauskorvausta on Suomessa maksettu vuodesta 2007 lähtien.

Suomi jäi jälkeen pohjoismaisesta tasosta

Vaikka kirjastoja käytetään Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, lainaamisen suosio ei näy lainauskorvausmäärärahan tasossa.

Lainauskorvausta alettiin Suomessa maksaa vasta 2007 toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa sitä on maksettu jo 1950-luvulta lähtien. Vuonna 2016 korvaus ulotettiin vihdoin myös korkeakoulukirjastoissa tehtyihin lainoihin ja määräraha korotettiin pohjoismaiselle tasolle, mutta siitä on valitettavasti sittemmin taas jääty jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa määrärahaa on korotettu viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana 26,5 prosenttia ja Tanskassakin 7,5 prosenttia. Suomessa määräraha on pysynyt samana vuodesta 2017 asti.

Vaikka lainauskorvauksen suomalainen historia alkoi karusti jälkijunassa, Suomi on nyt edelläkävijöiden joukossa muuttanut lainauskorvausta teknologianeutraaliksi.

E-lainauskorvaus vakiintui lain muuttamisen myötä, seuraavaksi tavoitteena on määrärahan korotus

Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2023 hallituksen tekijänoikeuslakia koskevan muutosesityksen, jossa esitettiin maksettavaksi korvausta e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä. Laki astui voimaan 1.1.2024. Korvauksen ulkopuolelle jäivät nk. verkkokirjahyllyt ja samalla e-lainauskorvauksen piiriin tuotiin uusi edunsaajaryhmä, äänikirjojen lukijat. 

Sivistysvaliokunta antoi hallituksen esitystä koskevan mietintönsä yhteydessä kaksi lausumaa, jotka eduskunta hyväksyi: 

Eduskunta edellyttää, että 1) hallitus seuraa e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytön korvausta koskevien säännösten toimivuutta korvausoikeuden piirissä olevien eri oikeudenhaltijoiden kannalta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin korvausoikeuden jatkokehittämiseksi 2) hallitus selvittää mahdollisuuden sisällyttää verkkokirjahyllyjen käyttäminen e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytön korvauksen piiriin. 

Lausumat velvoittavat eduskuntaa seuraamaan lainmuutoksen vaikutuksia ja selvittämään mahdollisuutta sisällyttää verkkokirjahyllyjen käyttäminen korvauksen piiriin. 

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Neuvottelut e-lainauskorvausten jakosuhteista käynnistyvät Sanaston, Kopioston ja Teoston ja äänikirjojen lukijoita edustavan tahon kanssa keväällä 2024. Sanaston asiakkaille e-lainauskorvaukset maksetaan samaan aikaan kuin fyysisten aineistojen lainauskorvaukset. Vuonna 2024 tilityspäivä on 7.10. 

Sanasto jatkaa vaikuttamista sen puolesta, että myös verkkokirjahyllyt tulisivat e-lainauskorvauksen piiriin. Tavoitteenamme on myös saada lainauskorvausmääräraha korotettua pohjoismaiselle tasolle, kuten edellinen eduskunta lausumassaan edellytti.