Suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin, kun tekijät tulevat toimeen työllään. Sanasto edustaa yli 16 000:ta kirjallisuuden tekijää.
Suomalaiset käyttävät ahkerasti kirjastoja
Pienestä väkiluvustamme huolimatta kirjastoja käytetään Suomessa paljon enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Kirjastolainojen määrä yltää vuosittain yli 80 miljoonaan. Koronarajoitusten vuoksi lainamäärissä oli vuosina 2020 ja 2021 pientä laskua, mutta 2022 ne palasivat entiselle tasolleen.
Kirjastot ovat suomalaisille rakkaita, ja kirjastolaitoksella on valtava merkitys myös sivistyksen ja lukutaidon edistäjänä ja ylläpitäjänä.
Lainauskorvauksen tulee seurata kirjallisuuden uusia käyttötapoja
Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus. Kirjallisuuden tekijä ei voi kieltää painettujen teostensa saattamista kirjastoihin yleisön lainattaviksi, mutta hänellä on oikeus korvaukseen, jota maksetaan lainausmäärän perusteella. Lainauskorvaus maksetaan valtion budjetista; vuosittainen määräraha on tällä hetkellä 15,6 miljoonaa euroa (14,2 miljoonaa euroa ilman alvia). Lainauskorvaus on verotettavaa tuloa ja parantaa usein merkittävästi tekijän mahdollisuuksia elättää itsensä työllään. Lainauskorvausta on Suomessa maksettu vuodesta 2007 lähtien.
Painettujen kirjojen lukemisen lisäksi kirjallisuudesta on jo vuosia voinut nauttia muillakin tavoilla. E-kirjojen ja e-äänikirjojen lainausmäärät ovat kasvaneet merkittävästi vuodesta 2015 lähtien, ja vuonna 2022 yleisistä kirjastoista tehtiin yhteensä jo lähes 1,6 miljoonaa e-lainaa. Perusteilla oleva kuntien yhteinen e-kirjasto todennäköisesti nostaa e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainausmääriä entisestään. Kirjan uusien julkaisumuotojen ja käyttötapojen yleistyessä myös lainauskorvauksen muuttaminen teknologianeutraaliksi on välttämätöntä.
Lainauskorvaus on aidosti teknologianeutraali vasta kun teoksen lainaamisesta maksetaan korvaus lainaustavasta tai -paikasta riippumatta.
Suomi jäi jälkeen pohjoismaisesta tasosta
Vaikka kirjastoja käytetään Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, lainaamisen suosio ei näy lainauskorvausmäärärahan tasossa.
Lainauskorvausta alettiin Suomessa maksaa vasta 2007 toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa sitä on maksettu jo 1950-luvulta lähtien. Vuonna 2017 korvaus ulotettiin vihdoin myös korkeakoulukirjastoissa tehtyihin lainoihin ja määräraha korotettiin pohjoismaiselle tasolle, mutta siitä on valitettavasti sittemmin taas jääty jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa määrärahaa on korotettu viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana 24 prosenttia ja Tanskassakin 5,5 prosenttia. Suomessa määräraha on pysynyt samana vuodesta 2017 asti.
Vaikka lainauskorvauksen suomalainen historia alkoi karusti jälkijunassa, Suomi on nyt edelläkävijöiden joukossa muuttamassa lainauskorvausta teknologianeutraaliksi.
Tärkeitä virstanpylväitä
Teknologianeutraali lainauskorvaus ja lainauskorvausmäärärahan korottaminen takaisin pohjoismaiselle tasolle ovat saaneet eduskunnassa poikkeuksellisen laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Joulukuussa 2021 eduskunta antoi lausuman e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainauskorvauksen puolesta:
”Eduskunta edellyttää, että lainauskorvausmäärärahan tasoa korotetaan vastaamaan pohjoismaista korvaustasoa ja että e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainaaminen saatetaan mahdollisimman pian lainauskorvauksen piiriin e-aineistojen kaupallisen markkinan toimintaa vaarantamatta.”
Vuoden 2022 aikana e-lainauskorvauksen toteutuminen eteni ison harppauksen. Huhtikuun kehysriihessä tehtiin valtion vuoden 2023 budjettiin miljoonan euron varaus e-aineistojen lainauskorvausta varten. Korvauksen maksamisen ehdoksi asetettiin kuitenkin tekijänoikeuslain muutos.
Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen asetti keväällä 2022 hovioikeudenneuvos Kristiina Harengon selvittämään e-aineistojen kirjastokäytön korvaamista. Loppusyksystä julkaistun selvityksen mukaan lainauskorvaus tulisi pikimmiten ulottaa yleisistä kirjastoista lainattuihin e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin, mutta korkeakoulukirjastojen e-lainojen osalta ehdotettiin vielä lisäselvitysten tekemistä. Harengon selvityksessä myös todettiin, että lainauskorvauksen maksaminen e-lainoista ei edellytä lakimuutosta, vaan sitä voidaan alkuun maksaa myös ministeriön päätöksellä.
Vuonna 2022 toteutuneista yleisten kirjastojen e-lainoista maksetaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä lainauskorvausta vuonna 2023. Myös tekijänoikeuslain muutos on vireillä.
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Lainauskorvauksia jakavat tekijänoikeusjärjestöt Sanasto, Kopiosto ja Teosto käyvät parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa neuvotteluja e-lainauskorvauksen toteuttamisesta. Sanasto myös antoi tämän vuoden helmikuussa lausunnon e-aineistojen kirjastokäytön korvaamista koskevasta selvityksestä. Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan Sanaston verkkosivuilta.
Sanaston tavoitteena on saada myös korkeakoulukirjastojen e-lainat mahdollisimman pian lainauskorvauksen piiriin. Yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista lainataan osin samoja teoksia, ja useat korkeakoulukirjastot ovat jo linjanneet hankkivansa kaiken aineiston, myös runsaasti lainatun kurssikirjallisuuden, ensisijaisesti e-muodossa. Sanaston näkemyksen mukaan lainauskorvaus on teknologianeutraali vasta kun aineistoja kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko ne lainattu yleisistä kirjastoista vai korkeakoulukirjastoista.
E-aineistojen kirjastokäytöstä maksettavasta korvauksesta on syytä säätää tekijänoikeuslaissa. Näin turvataan e-lainauskorvausjärjestelmän vakaus ja luodaan oikeudelliset perusteet määrärahan varaamiseksi valtion talousarvioon.
E-lainauskorvauksen ulottaminen korkeakoulukirjastoihin sekä lainauskorvausmäärärahan korottaminen pohjoismaiselle tasolle kuuluvat Sanaston keskeisimpiin hallitusohjelmatavoitteisiin kaudelle 2023–2027.