Sanasto antoi syyskuussa lausunnon ensimmäisestä esitysluonnoksesta e-lainauskorvausta koskien. Maanantaina 9.10. annettu hallituksen esitys on kirjallisuuden tekijöiden näkökulmasta edelleen eriarvoistava.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman lain tarkoituksena on ollut tuoda korvauksen piiriin kirjastojen uudet sähköiset kirjallisuuden käyttömuodot eli e-kirjat ja e-äänikirjat. Sanasto kommentoi ministeriön ensimmäistä esitysluonnosta syyskuussa. Kiinnitimme huomiota kahteen ongelmakohtaan: niin kutsutut verkkokirjahyllyt jätettiin lainauskorvauksen ulkopuolelle ristiriitaisin perustein, mutta samaan aikaan täysin uudelle edunsaajaryhmälle, äänikirjojen lukijoille, tarjottiin oikeutta korvaukseen.
– On hienoa, että e-lainauskorvaus on edennyt jo tähän pisteeseen, ja että lähtökohtaisesti myös korkeakoulukirjastot on otettu korvauksen piiriin. Verkkokirjahyllyjen jättäminen pois korvauksen piiristä kuitenkin asettaa eri kirjallisuuden lajien tekijät eriarvoiseen asemaan. Hallituksen esityksen mukaan uusi laki koskisi samoja teoksia ja samoja tekijöitä kuin lainauskorvaus fyysisten teosten osalta. Tämä ei kuitenkaan toteudu, sillä etenkin korkeakoulukirjastojen verkkokirjahyllyissä on tarjolla nimenomaan suomalaisten tekijöiden teoksia, joista painettujen teosten osalta maksetaan lainauskorvausta. Nyt täysin samojen teosten sähköiset versiot jäävät vaille korvausta, vaikka niiden kirjastokäyttö on runsasta, Sanaston toiminnanjohtaja Niina Vettensola summaa.
Vuonna 2023 e-lainauskorvausta maksetaan ministeriön erillispäätöksellä pelkästään yleisten kirjastojen e-lainoista. Vuoden 2024 alusta lähtien oikeus korvaukseen kirjallisuuden sähköisestä käytöstä on tarkoitus vahvistaa tekijänoikeuslaissa. Lakiesityksen mukaan ensi vuonna korvausta maksettaisiin yleisten kirjastojen lisäksi osasta korkeakoulukirjastojen e-käyttöä.
Hallituksen esityksen mukaan uusi laki koskisi samoja teoksia ja samoja tekijöitä kuin lainauskorvaus fyysisten teosten osalta. Tämä ei kuitenkaan toteudu.
Yleisissä kirjastoissa ja korkeakoulukirjastoissa on tarjolla kirjallisuutta karkeasti ottaen kolmella eri tavalla. Erikseen ostettujen e-kirjojen sekä niin kutsutussa verkkokirjahyllyssä eli sähköisessä kokoelmassa tarjolla olevien e-kirjojen käyttö perustuu lisensseihin. Kirjallisuuden käyttötapa eroaa lähinnä tilastoinnin suhteen: toisia tilastoidaan käyttökertoina, toisia sähköisinä lainoina.
– Verkkokirjahyllyissä on tarjolla samoja teoksia kuin painettujen teosten kokoelmissa. Lisäksi näitä samoja e-kirjoja saatetaan myös lisensoida yksittäisinä e-kirjoina. Nyt esitetty lakimuutos luo sekavan tilanteen, jossa samasta teoksesta saa tai ei saa korvausta riippuen siitä minkä kirjaston tarjoaman palvelun kautta lukija teoksen valitsee käytettäväkseen. Korvausoikeus ei ole silloin teknologianeutraali, ja laki on vanhentunut jo syntyessään, jos se ei ota huomioon kirjastoissa jo nyt yleistynyttä kirjallisuuden sähköistä käyttötapaa. Teoksen kirjoittaja ansaitsee saada saman korvauksen riippumatta siitä, missä formaatissa tai millä tavalla kirjaston käyttäjät ovat kirjaa lukeneet, Vettensola jatkaa.
Laki on vanhentunut jo syntyessään, jos se ei ota huomioon kirjastoissa jo nyt yleistynyttä kirjallisuuden sähköistä käyttötapaa.
Sanasto on valmistellut jo vuoden ajan verkkokirjahyllyjen tilastointitapaan soveltuvaa laskennallista tilitysmallia, joka vastaa painettujen kirjojen lainauskorvauksen tilittämistapaa, ja esitellyt sen opetus- ja kulttuuriministeriölle e-lainauskorvauslain valmisteluvaiheessa. Verkkokirjahyllyjen ottaminen korvauksen piiriin ei edellytä e-lainauskorvauksen toteuttamiseen myönnetyn määrärahan nostamista, sillä määräraha on nimenomaan mitoitettu kattamaan sekä yleisten kirjastojen että korkeakoulukirjastojen sähköisten teosten käyttö.
Erillisten e-kirjojen ja verkkokirjahyllyjen lisäksi korkeakoulukirjastoissa on sähköisesti tarjolla myös paljon erilaista esimerkiksi Open Acces -tyyppistä materiaalia, yleensä tiedekirjallisuutta ja tutkimuksia, joka perustuu avoimeen saatavuuteen. Tästä käytöstä korvausta ei tarvitse maksaa.
Äänikirjojen lukijoille ehdotetaan korvausoikeutta
Sanasto suhtautuu kriittisesti siihen, että samaan aikaan, kun osa kirjallisuudesta ja sen tekijöistä rajataan korvausoikeuden ulkopuolelle, ehdotetaan oikeutta korvaukseen täysin uudelle edunsaajaryhmälle.
Sanaston näkemyksen mukaan äänikirjojen lukijoiden panos teoksen sisällön tuottamiseen ei ole rinnastettavissa kirjailijan tai kääntäjän työhön: äänikirjan lukijat eivät tuota sisältöä eikä heillä ole tekijänoikeutta kirjalliseen teokseen. Lisäksi äänikirjan lukemiseen käytetystä ajasta lukijat myös saavat työmäärää ja siihen käytettyä aikaa vastaavan korvauksen toisin kuin kirjojen kirjoittajat.
– Emme vastusta näyttelijöiden ja muiden äänikirjan lukijoiden tulonmuodostuksen kehittymistä, mutta on täysin kestämätöntä, että nyt se halutaan tehdä kirjallisuuden tekijöiden kustannuksella. Lukijoiden mahdollinen korvausoikeus ei saa vähentää kirjallisuuden tekijöiden tuloja entisestään eikä e-lainausta koskevan korvauksen piiriin tule tuoda uutta edunsaajaryhmää ennen kuin kirjallisuuden tekijöitä kohdellaan korvausten näkökulmasta yhdenvertaisesti, Vettensola sanoo.
Edellä mainittuja ongelmakohtia käsitellään Sanaston verkkosivuilla myös toiminnanjohtaja Niina Vettensolan 3.10. julkaistussa Näkökulma-tekstissä.
Lisäksi äänikirjan lukijoiden mahdollisten korvausten tilittämiseen liittyy myös paljon käytännön ongelmia liittyen siihen, millaista tilastotietoa lukijoista on saatavilla, ketkä ovat oikeutettuja korvaukseen ja kuka tätä hyvin hajanaista ryhmää voi edustaa. Oman ongelmansa tuovat myös tekoälyn kehittymiseen, lukijaäänen vaihtamiseen kesken tekstin sekä koneääniluentaan liittyvät kysymykset.
Hallituksen esitystä käsitellään syksyn aikana eduskunnassa. Sanasto jatkaa työtä sen puolesta, että kirjallisuuden tekijöitä kohdellaan laissa yhdenvertaisesti ja korvaukset jaetaan lainauskorvauksen periaatteen mukaan oikeudenmukaisesti kirjallisuuden tekijöille.
Kirjasta korvaus -kampanjasta vastaa kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto. Kampanjan tavoitteena on ollut saada e-kirjat ja e-äänikirjat lainauskorvauksen piiriin. Tämä artikkeli on julkaistu myös Sanaston nettisivuilla.