Verkkokirjahyllyt jäivät e-lainauskorvauksen ulkopuolelle. Tässä artikkelissa avaamme lyhyesti, mitä verkkokirjahyllyllä tarkoitetaan.
Kirjastot ovat jo pitkään tarjonneet aineistoja myös sähköisessä muodossa. Tekijänoikeuslain muutoksen myötä kirjastojen e-kirjoista ja e-äänikirjoista maksetaan e-lainauskorvausta, mutta korvauksen ulkopuolelle jäivät nk. verkkokirjahyllyt.
Verkkokirjahyllyt ovat sähköisiä palveluita, joissa kirjaston asiakas voi lukea teoksia verkon välityksellä valitsemassaan paikassa ja valitsemanaan aikana. Kuten muidenkin kirjastossa saatavilla olevien sähköisten teosten, myös verkkokirjahyllyissä olevien e-kirjojen ja e-äänikirjojen saatavuus perustuu kirjaston hankkimiin lisensseihin. Muusta sähköisestä kirjastolainaamisesta verkkokirjahyllyjen käyttö eroaa siten, että niiden käyttöä tilastoidaan hieman eri tavalla.
Verkkokirjahyllyt ovat aktiivisessa käytössä erityisesti korkeakoulukirjastoissa, ja ne sisältävät paljon kurssikirjoja sekä ammatillista kirjallisuutta.
Kirjastojen sähköisten aineistojen käyttäjälle ei välttämättä ole aina selvää, onko kyseessä verkkokirjahylly vai ei. Vihiä tästä voi kuitenkin saada lainatapahtumasta: verkkokirjahyllyistä ei tehdä perinteisen mallisia ajallisia lainoja. Jos siis saat ilmoituksen teoksen laina-ajasta (esim. 14 vuorokautta), kyse ei ole verkkokirjahyllyn kautta käytettävästä teoksesta.
Sanaston tavoitteena on saada vielä kuluvan hallituskauden aikana myös verkkokirjahyllyjen teokset e-lainauskorvauksen piiriin. Tätä tavoitetta tukee eduskunnan lausuma, jossa edellytetään, että hallitus selvittää mahdollisuuden sisällyttää verkkokirjahyllyjen käyttäminen e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytön korvauksen piiriin. Sanastolla on jo valmius maksaa tekijöille korvauksia myös verkkokirjahyllyjen teosten käyttämisestä.
Kirjasta korvaus -kampanjasta vastaa kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto. Kampanjan tavoitteena on ollut saada e-kirjat ja e-äänikirjat lainauskorvauksen piiriin. Tämä artikkeli on julkaistu myös Sanaston nettisivuilla.