”Ihminen, jolla on syvällinen lukutaito, pystyy itsenäiseen ajatteluun eikä jää valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen armoille. Terve yhteiskunta tarvitsee elävää, monipuolista, moniäänistä kirjallisuutta, jonka avulla voi tutustua erilaisiin maailmoihin ja erilaisiin todellisuuksiin. Lukutaitotyö on rauhantyötä. Kirjallisuuden tekijät ovat eräänlaisia rauhanturvaajia. He ansaitsevat yhteiskunnalta rakenteet, jotka turvaavat heidän työnsä ja toimeentulonsa.”
Esikoisromaanini Sonja O. kävi täällä ilmestymisestä tulee tänä syksynä kuluneeksi 42 vuotta. Halusin tulla kirjailijaksi jo alle 10-vuotiaana ja olen kirjoittanut runoja ja tarinoita 8-vuotiaasta alkaen. Pyrin yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, kieliä ja psykologiaa ja seitsemän vuoden akateemisten opintojen ja maisteriksi valmistumisen – ja myyntimenestykseksi muodostuneen esikoisromaanin jälkeen – heittäydyin päätoimiseksi kirjailijaksi. Nuorena kirjailijana en ajatellut miten tulevaisuudessa tulisin toimeen ”vain” kirjoittamalla romaaneja ja runoja. Nyt, 28 romaanin, 3 runoteoksen ja tietokirjojen, librettojen, käännösten ja dramatisointien jälkeen, kirjamarkkinoiden monenlaisten myllerrysten ja digitalisoitumiskehityksen, e-kirjojen ja kuunneltavien kirjojen jälkeen ajattelen, että uusien alalle tulevien on ehdottomasti syytä ajatella myös kirjailijan ansaintalogiikkaa. Suomessa äidinkielellään kirjoittava kirjailija ei elätä itseään saati perhettään kirjoja kirjoittamalla. Puhumattakaan dramatisointi- tai käännöstuloilla. Siksi oikeudenmukaiset lainauskorvaukset, myös e-kirjojen e-lainauskorvaukset, ja ylipäänsä tekijänoikeuksistamme huolehtiminen, on meille kirjailijoille elintärkeää.
”Låneersättningen är viktig som upphovsrättslig princip, och dessutom en väsentlig inkomstkälla för många författare och översättare. Nu när användningen av e-böcker och ljudböcker ökar kraftigt på biblioteken är det naturligt att låneersättningen har utvidgats också till e-material. Följande viktiga steg är att få till stånd en höjning av låneersättningen som helhet, så att Finland åter ligger på en nordisk nivå.”
”Lainauskorvaus on tärkeä tekijänoikeudellisena periaatteena, ja sen lisäksi huomattava tulonlähde monelle kirjailijalle ja kääntäjälle. Koska e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainaaminen kirjastoista on kasvanut huimasti, on luonnollista että e-aineisto on otettu mukaan lainauskorvauksen piiriin. Seuraava tärkeä askel on saavuttaa lainauskorvauksen kokonaiskorotus, jotta Suomi olisi taas Pohjoismaisella tasolla.”
”Digitalisoituva maailma saa aikaan sen, että kaikkea sisältöä on älyttömän helppo kopioida, levittää, muunnella eri formaatteihin tai vaikkapa kääntää vieraille kielille tekoälyn avulla. Sanaston kaltaiset tekijänoikeuksia valvovat tahot ovat koko ajan entistä tärkeämpiä. Tekijänoikeudet ovat ainoa asia, joka kirjailijalle jää käteen, kun tuotanto leviää maailmalle voikukanhaituvien lailla. Kirjallisuuden tekijät kannattelevat muun muassa kansalliskieliämme ja yhteistä identiteettiämme, ja yhteiskunnan on syytä huolehtia, että tekijät pystyvät elämään työllään.”’
”Olisi hienoa kirjailijankin kannalta, jos innokkaat äänikirjojen kuuntelijat ja sähkökirjojen lukijat saisivat kirjat myös kirjastoista tuoreeltaan käsiinsä. Muistetaan vain pitää huolta siitä, että tekijöiden korvaukset ovat asianmukaiset, jotta kirjailijat, kääntäjät ja muut tekijät voivat jatkaa työtään.”
”On äärimmäisen tärkeää, että valtio osoittaa tukevansa kirjallisuutta ja kulttuuria: lainauskorvausten määrärahaa on nostettava, jotta saavutamme muiden Pohjoismaiden tason.”
”Yleisten kirjastojen e-kirjat ja e-äänikirjat saatiin lainauskorvauksen piiriin. Hyvä! Seuraava askel on ulottaa korvaukset koskemaan yhdenvertaisesti korkeakoulukirjastojen digitaalisia aineistoja. Ilmainen jakelu loukkaa kirjailijoiden tekijänoikeuksia.”
”Sanasto on kirjallisuuden kääntäjille tärkeä organisaatio, ja lainauskorvaukset tuovat pienipalkkaiselle ammattikunnallemme merkittävän lisän toimeentuloon. Suomessa lainauskorvaukset ovat kuitenkin vielä jäljessä pohjoismaisesta tasosta. Paine niiden korottamiseen on suuri, kun palkkiotaso junnaa paikoillaan. Tuntuu myös epäoikeudenmukaiselta, että korkeakoulukirjastojen e-lainat ovat jääneet lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolelle. Korkeakoulukirjastot systeemin piiriin!”
”Kirjastojen mahdollistama ilmainen kirjallisuuden kulutus on jokaisen suomalaisen perusoikeus ja suuri tasa-arvoistava tekijä. Oli teos sitten paperilla, e-kirja tai ääniteos, kirjailijan tulee saada ajantasainen korvaus työnsä luovuttamisesta tähän tärkeään yhteiskunnalliseen tarkoitukseen.”
”Teknologianeutraali lainauskorvaus turvaa kirjailijan ja kääntäjän työn. Kirjan kirjoittaminen kestää vuosia. Valmistuttuaan teos on kestävä, sukupolvelta toiselle tehty. Suuri osa yhteiskuntamme hitaasta ja aineettomasta perinnöstä nojaa kieleen, ajatteluun, asioiden merkitysten ymmärtämiseen. Siksi kirjallisuus on ala, jota tulee vaalia. Vaaliminen tapahtuu antamalla asioille arvo: työmiehelle työmiehen palkka.”
”Kiitos suomalaisen kirjastolaitoksen meillä kaikilla on upea mahdollisuus nauttia kirjallisuudesta sen kaikissa muodoissa: kansien väliin painettuna, e-kirjana sekä äänikirjana. Itse nautin kirjoista eri formaateissa. Omalla kohdallani äänikirjabuumi osuu aina viinimarjasavottaan, joka on paljon hupaisampaa, kun seurana on hyvä tarina tai mielenkiintoista tietoa. Lainauskorvaus on tärkeä osa kirjoittajien ja kääntäjien tulonmuodostusta. Olisi jo aika nostaa korvaus yhteispohjoismaalaiselle tasolle ja ulottaa teknologianeutraalius myös verkkokirjahyllyihin.”