Kirjailijakahvit antaa kirjallisuuden tekijöille ja päättäjille mahdollisuuden kohdata ja keskustella kirja-alan ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa Kirjailijakahveilla keskusteltiin etenkin e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainauskorvauksesta.
Sanaston sivistysvaliokunnalle ja sivistys- ja tiedejaostolle vuosittain järjestettäviä Kirjailijakahveja voidaan kutsua jo perinteeksi, sillä Kirjailijakahveja on järjestetty jo noin kymmenen vuoden ajan. Lokakuun 12. päivä järjestetyt Kirjailijakahvit olivat tämän vaalikauden viimeiset, ja keskustelussa nousi erityisesti esiin teknologianeutraalin lainauskorvauksen tilanne.
Kirjallisuuden tekijöitä tilaisuudessa edustivat kirjailija ja Sanaston puheenjohtaja Peter Sandström, tietokirjailija Karo Hämäläinen, runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen ja suomentaja Kaijamari Sivill. Tulevan hallituskauden tavoitteista ja e-lainauskorvauksen tilanteesta esityksen piti Sanaston yhteiskuntasuhteiden päällikkö Linda Lappalainen.
Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen käynnisti keväällä selvityksen, miten e-aineistojen kirjastokäytön korvaaminen olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista Suomessa järjestää. Selvityksen määräaika oli syyskuussa, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Kirjailijakahveilla läsnäolleet kansanedustajat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että e-aineistojen lainauskorvauksen mahdollistava lakimuutos tulee toteuttaa vielä tämän vaalikauden aikana.
Kirjallisuuden tekijät kertoivat vielä, miksi asialla on heille merkitystä. Runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kuvaili lainauskorvauksen merkitystä tunnetasolla: kertyneet korvaukset kertovat siitä, että teoksia on luettu ja tehtyä työtä arvostetaan. Lisäksi Huotarinen muistutti, että sisällöllisen itseisarvon lisäksi kirjalla on myös tuotannollinen arvo. Kirja-ala työllistää suoraan tai välillisesti pitkän ketjun eri alojen ammattilaisia.
Tietokirjailija Karo Hämäläinen arvioi, että kirjojen käyttötapojen ja lukutottumusten käynnissä oleva muutos on suurin, jonka tulemme elinaikanamme näkemään. Hämäläinen myös huomautti, että kirjailijan työmäärä on aivan sama riippumatta siitä, luetaanko teosta fyysissä muodossa vai digitaalisesti. Kuitenkin sähköisestä kirjasta kirjailija ansaitsee vain viidesosan siitä, mitä hän saisi painetusta kirjasta. Tämän vuoksi e-kirjojen ja e-äänikirjojen tuominen lainauskorvauksen piiriin on tärkeää.
E-lainauskorvaus pitäisi myös kääntäjät työnsä arvoketjussa. Kirjallisuuden kääntäjät saavat työstään usein kertakorvauksen, joten tulonmuodostus suhteessa kirjailijoihin on toisenlainen, ja tästä syystä lainauskorvauksella on kääntäjille suuri merkitys. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäsentutkimuksen (2022) mukaan lainauskorvaus muodostaa kääntäjien vuosituloista jopa kolmasosan.
”Freelancerina toimivalle kääntäjälle lainauskorvausten tilitys on ainoa varma palkkapäivä vuodessa”, muistutti suomentaja Kaijamari Sivill omassa puheenvuorossaan.
Sanasto tiedottaa e-aineistojen kirjastokäytön korvaamista koskevan selvityksen sisällöstä heti, kun se on mahdollista.
Kiitämme lämpimästi istuvaa sivistysvaliokuntaa ja sivistys- ja tiedejaostoa tämän vaalikauden viimeisestä yhteisestä kahvitilaisuudesta!
Kirjasta korvaus -kampanjasta vastaa kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto. Tämä artikkeli on julkaistu myös Sanaston nettisivuilla.
